Artesaanityön jälkeen siirryin suorittamaan tilaustyön tutkintoa työssäoppimisena. Suoritin työssäoppimisen tanssikoulu HC2.0:lle, mutta itse työskentely tapahtui suurimmaksi osaksi täällä koululla, meidän omissa työtiloista. Se oli minusta aika jees, sillä oli jotenkin helpompaa työskennellä tutuissa tiloissa.
Tässä suurimman osan ajasta työskentelin, omalla työpisteelläni missä yleensä koulussa tein töitä . Ei se näin siisti kyllä ollut ennen kun aloitin projektin... :D
Miten sain paikan?
- Sain tietää harjoittelupaikasta opettajamme kautta. Pohdin asiaa muutaman viikon että haluanko ottaa harjoittelupaikan vastaan, mutta pohdinnan ja asioiden punnitsemisen jälkeen tajusin, että minua kiinnosti homma ja päätin tarttua tilaisuuteen. Joten kerroin opettajalle, että olin kiinnostunut hommasta. Sitten otin opettajien kautta yhteyden työnantajaani ja sovittiin että työnantajani tulisi koululla käymään, sillä projektista oli kiinnostunut myös pari muuta minun lisäkseni. Juteltiin siitä projektista ja käytännön asioista hiukan ja allekirjoitettiin oikeastaan jo melkein heti sopimukset.
Entä mitä sitten kun sain sen paikan?
- Harjoittelupaikan saatuani aloitimme kolmen hengen ryhmässä valmistamaan 18 tutua ( alunperin 19 ) työnantajamme pyynnöstä. Yritimme valmistaa muitakin juttuja ( mm. munkkivaatteet, housuja yms. ), mutta aikaa paloi enimmäkseen tutuihin, joten suurimmaksi osaksi keskityimme sitten niihin. Projektin alussa opettaja laati meille taulukon, johon meidän tuli merkata milloin oltiin tultu kouluun ja milloin lähdimme koulusta. Näin pystyi seuraamaan tuntimäärää, mitä käytimme sitten työskentelyyn. Työnantajamme lisäksi loi yhteisen whatsapp-ryhmän, jonne pystyttiin laittamaan projektiin liittyviä kysymyksiä, sekä muutenkin pystyttiin tavoittamaan työnantajaamme tarvittaessa.
Työtehtäviini kuului mm.:
💮 Tyllin mittaaminen ja leikkaaminen pakasta
💮 Tyllin laskosten ompeleminen
💮 Laskostettujen tyllien ompeleminen housuosiin.
💮 Tutujen kasaus sarjatyönä ( taka- ja haarasauma, vyötärökaitaleet, jalantiet )
💮 Tutujen sovittaminen
💮 Tutujen sovitusmuutokset sekä viimeistely
Kuvia työssäoppimisesta
Tyllien mittaamista pakasta. Leikkasimme yhdeksän metrisiä paloja ennen varsinaista tyllin leikkuuta helpottaakseen vähän sitä tyllin leikkaamista.
Paljon tylliä, kasassa. Tätä piti sitten laskostaa
Laskemista ja pohtimista
Tyllien leikkaamista. Meille ehdotettiin leikkuria, mut jotenkin ajauduin leikkaamaan ne saksin
Tyllien laskostamista. Se oli samaan aikaan rentouttavaa ja ärsyttävää touhua
Paljon tylliä laskostettuna...
Tyllien ompelua tutujen housuosiin, koneella ja käsin.
Kotityöskentelyä tässä
Arvostan suuresti tätä tutukasaa, jossa oli keskeneräisiä tutuja
Vyötärökaitaleen kiinnittämistä. Tässä vaiheessa olin lähellä menettää loputkin mielenterveyteni rippeistä...
19.5. oli kenraaliharjoitukset, ja pääsimme silloin yhdessä erään ryhmäläiseni kanssa jatkamaan tutujen tekoa vielä ennen varsinaista kenraaliharjoitusta, jolloin kaikki tutut piti olla valmiina.
Tutujen sovitusta ja kenraaliharjoitksia
Tutujen sovituksen jälkeisiä korjauksia. Kiinnitin tässä vyötärökaitaletta takaisin ( näin niitä yleisesti kiinnitinkin )
- Miten käyttää lihasvoimia oikein tutujen saumuroinnissa
- Tehokkaan tyllin laskostamisen
- Miten kasata tutuja ( ja sen miten sen olisi voinut tehdä toisin )
- Mitä pitäisi lisää oppia ryhmätyöskentelystä
Kuva lopputuloksesta. Tanssijat näyttivät ihastuttavilta tutuissaan.
- Yllättävän hyvin, vaikka olinkin monta kertaa hermoromahduksen partaalla. Tosin harmittaa kyllä se, etten kerennyt lainkaan tekemään muita juttuja kuten oli tavoitteena( esim. kuten niitä munkkivaatteita tai muita vaatteita ), koska tutuissa oli kauheasti tekemistä. Työnjälkenikin saattoi hiukan kärsiä siinä kiireessä, mikä myös harmittaa vähän näin jälkeenpäin. Olen yleensä tosi tarkka työnjälkeni laadusta.
Lähinnä tuntui myös, että tutut olivat jääneet jotenkin minun vastuulle, vaikka se olikin ryhmätyö. Ja kulutinkin paljon aikaa sitten niihin ( käytin osan viikonlopuistanikin siihen ja tein paljon ylitöitäkin, koska deadline ahdisti ). Tein käytännössä tutuprojektissa sen suurimman osan työstä. Ehkä työnjälkenikin jäi vähän huonomman laatuiseksi juuri sen takia, kun kiire painoi koko ajan niskan päällä. Kiirettä lisäsi osaltani myös se, että samaan aikaan yritin olla mukana toisessakin projektissa opettajan ehdotuksesta: Ehkä huonoin tuloksin, kun tuntui etten sielläkään paljoa saanut aikaseksi, kun stressasin tätä projektia.
Projektista kuitenkin on selviydytty, ja lavalla tutut näyttivät hyvältä, ja sehän oli tässä tärkeintä. Pieni ahdistuksen kolaus kyllä iski, kun huomasin esitysiltana että erään tutun kohdalla tylli oli purkautumassa. Projekti oli myös hyvin opettavainen, sain hyvää oppia tyllin käsittelystä, tutujen valmistuksesta sekä ryhmätyöskentelystä, että mitä taitoja siihen vaadittaisiin että osaa tehdä ryhmässä töitä. Tai lähinnä opin että mitä opittavaa minulla olisi ryhmätyöskentelystä, sillä olisinhan voinut toisinkin toimia ( esim. olla ottamatta liikaa vastuuta itselleni )
Tämän projektin jälkeen en kyllä vähään aikaan koske tutuihin missään muodossa. En ehkä enää ikinä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti